Vaikeinta on vaikeuden loppuminen
Oletko joskus käynyt läpi jonkin todella vaikean asian joka on sitten lopulta loppunut tai ratkennut? Sen jälkeen seuraa vaihe, jolloin et ole vielä osannut hellittää, vaan olet vieläkin taistelutilassa, valppaana ja valmiina tekemään parhaasi ja jopa ylittämään itsesi. Olet yhä valmis kohtaamaan vaikeuksia ja haasteita, ja keksimään uusia ratkaisuja niistä selviytymiseen. Moni vähemmän välttämätön asia saa jäädä sivuun kun haluat selvitä ehjin nahoin.
Kuuntele juttu alta:
Vaikeiden vaiheiden jälkeen tuleva helpompi vaihe on vaikein
Vaikeat tunteet tulevat vihdoin kunnolla pintaan sitten kun niitä ei enää jatkuvasti täydy torjua, jotta jaksaisi vaikean ajan yli. Voi olla, ettei niitä haluakaan tuntea, ottaa vastaan, ja jatkaakin niiden välttelemistä kaikin keinoin. Varsinkin, jos niitä on joutunut pitkän ajan torjumaan.
Oleminen tuntuu vähän samalta kuin se kun korvissa soi kamalan metelin jälkeen vielä pitkään. Tiedät että on tullut hiljaista, mutta ei se siltä vielä tunnu kun korvasi ovat eri mieltä. Samalla tavalla kuin korvissasi soi metelin jälkeen, kehosi jää trauman jälkeen ylivireystilaan.
Keho ja mieli eivät päästä irti hädästä
Hellittäminen, rentoutuminen ja hidastaminen kriisin loppumisen jälkeen on vaikeaa. Selviytymistilasta tuntuu mahdottomalta päästä pois. Paikallaan oleminen tuskastuttaa. Aistit pitäisi täyttää jatkuvalla syötöllä jollain niin, ettei tiedä mitä itsessä tapahtuu, ajatuksissa, elimistössä ja lihaksissa. Ettei huomaisia kaikkea mitä niin kovasti tarvitsee että kärsii.
Kehossa ja mielessä tuntuu paha olo, jolle onkin vihdoin tilaa. Keho on kuin parantuva mustelma. Se ei ole vielä kellastunut mutta kellastuu pian. On levättävä jotta parantuisi. Jos pystyy.
Keho on koko ajan valppaana, taistelutilassa. Se kerää rasvavarastoa pahan päivän varalle ja reagoi tarpeettoman valppaasti ja nopeasti kaikkiin ärsykkeisiin; on ylikierroksilla. Myös kroonistuneet kivut ovat yleisiä, esimerkiksi trauman ja stressin vaikutus psoas-lihakseen vetää ryhtiä niin huonoksi, että siitä voi aiheutua jopa tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Monet muutkin sairaudet, kuten erityisesti autoimmuunisairaudet, saavat syntynsä kriisien ja traumojen aiheuttamasta stressistä.
Mieli on oppinut selvitymiseen vaadittavista asioista, eikä uskalla lopettaa niiden suorittamista. Eikä välttämättä pystykään, mielen tehtävä on toistaa oppimiaan asioita automaattisesti, jotta meidän ei koko ajan tarvitsisi ajatella kaikkea alusta. Automaatio jää päälle ilman että pystymme kunnolla hallitsemaan sitä vaikka haluaisimmekin.
Tarvitaan sitä, että mieli luo itselleen uuden tavan toimia. Tämä tapahtuu huomaamalla, että vaikeuksia tuottaneet asiat ovat muuttuneet, oppimalla, että ne menevät nyt toisella tavalla.
Kehon ja mielen poikkeustila loppuvat viimeistään terapian avulla
Ei aina riitä että ihminen ymmärtää järjen tasolla asioiden olevan jo paremmin. Tarvitaan terapiaa ja muita auttavia menetelmiä. Terapeutin kanssa keskustellessa asioista voi vähitellen päästä yli omia tunteitaan kohtaamalla niin, että mieli ymmärtää vaaran olevan ohi.
Usein kuitenkin käy niin, ettei pelkkä keskustelu autakaan kunnolla, vaan pelko jää alitajuntaamme vielä lopullisesti ohjaamaan meitä. Silloin tarvitaan alitajuntaan vaikuttavia terapiamuotoja, kuten RTT-terapiaa ja psykofyysistä terapiaa. Myös mindfulness- ja tunnetaitoharjoitukset ovat tehokkaita tähän tarkoitukseen.
Meillä on paljon elämämme varrella omaksuttuja toimintatapoja, jotka ovat jääneet päälle, vaikka emme niitä enää tarvitse, ja vaikka ne itseasiassa nykyään aiheuttavat enemmän harmia kuin hyötyä. Ne kaikki on mahdollista purkaa! Sinä et enää elä aikaisemmin tapahtunutta traumaasi ja kun heräät nykyiseen todellisuuteen, vointisi paranee merkittävästi.
Vaikeinta on koronan loppuminen?
Kun olemme päässeet koronasta eroon, mitä tapahtuu? Ihmiset ovat sinnitelleet yli vuoden, eikä kukaan vielä tiedä kuinka pitkä aika sinnittelyä lopulta on tulossa. Jo nyt terapiaan on tullut joukkoryntäys ja lähisuhdeväkivalta on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Sitten kun vaikein aika helpottaa, torjutut ja tukahdutetut tunteet tulevat pintaan. Toimintaan keskittyminen on koronakriisissä yleinen selvitymisstategia, mutta sille ei ole enää käyttöä. Toimintaan keskittymisen alta paljastuvat kriisiin liittyvät tunteet kuin koiran kakat lumen seasta kevät auringon lämmössä.
Tunteet ovat kuitenkin portti sisimpäämme. Vaikeiden tunteiden pintaan tuleminen on mahdollisuus päästä sinuiksi jo koronakriisiä ennen meitä painaneisiin asioihin. Se miten kriisin loppumisen jälkeen paljastuvaan kipuiluun kannattaa suhtautua, on nähdä se mahdollisuutena tulla omaksi itseksemme enemmän kuin koskaan, tyytyväiseksi, hyvinvoivaksi ja onnelliseksi.
Toisaalta traumoja on todella tullut myös lisää, ja ne ovat tulleet jäädäksen ja pahentuakseen. Kaikkea ei onnistuta purkamaan heti. Koronakriisi puretaan vuosien saatossa, jopa vuosikymmenien ja kokonaisten sukupolvien ajan.
Ero aikaisempiin suuriin traumoihin verrattuna on se, että meillä on nykyään todella paljon tietoa traumoista, niiden synnystä, luonteesta, niiden laajoista kokonaisvaltaisista vaikutuksista terveyteen, ja mikä parasta, niistä parantumisesta. Traumoista pitää vain jakaa tietoa, lisätä traumatietoisuutta.
Koronaviruspandemia on kansainvälinen ja jossain mielessä myös universaali trauma. Se voi vielä saada aikaan pahaa jälkeä. Mutta jos vain mahdollista, se palvelee koko ihmiskuntaa levittämällä tietoisuutta inhimillisestä kärsimyksestä ja traumasta, sekä kaikki uhkaavasta ilmastonmuutoksesta ja siitä kuinka uusia viruksia ja niiden aiheuttamia epidemioita ja pandemioita alkaa ilmaantua koko ajan vain enemmän. Jos vain pääsemme vaikeiden tunteidemme yläpuolelle menemällä niiden läpi.
Pidetään silmät auki niin, että nähdään mitkä vaikeudet ovat todellisia ja mitkä sellaisia, jotka koemme sen takia että haluamme torjua jonkin vielä vaikeamman asian… Tästä kirjoitan enemmän toiste.
Hyvää helmikuun loppua!
Kirjoittaja on nähnyt lukuisia kertoja, miten kärsimyksen aiheuttaja on hävinnyt, mutta kärsimys jatkuu. Ja myös sen, että kärsimyksen aiheuttajaa ei haluta nähdä, vaan syytetään kärsimyksestä muita asioita, kuten pyödällä olevia murusia.
Parannellaan -Podcast & Blogia voit seurata Facebookissa sen omalta sivulta, ja voit myös osallistua keskusteluun aiheiden tiimoilta sen omassa Facebook-ryhmässä. Tervetuloa parantelemaan yhdessä!