Älä vedä minua omaan myrskyysi!
“Viime aikoina huomioni on kiinnittynyt kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa tulen vedetyksi jonkun toisen myrskyyn. Olen harjoitellut tapoja olla menemättä siihen mukaan. Tyynenä myrskyn keskellä tai vain sivusta seuraajana. “
KUUNTELE JUTTU:
Älä vedä minua omaan myrskyysi, myrkkyysi.
Olen seurannut sivusta ystäväni ihmissuhdetta, joka pyörii sykleissä, joissa myrsky ja tyyni vuorottelevat. Niiden vaihtelu on pyörre jossa läheiseni on kiinni. Emotionaalisesti tällainen pyörre on ansa, josta on vaikea päästä pois, sillä myrskyn riepoteltavana olemisen jälkeen seuraa aina vaihe, jossa ystäväni pian entinen puoliso antaa juuri sitä, mitä ystäväni on myrskyn aikana jäänyt vaille, ja tämän vaille jäämisen on juuri tämä myrsky aiheuttanut. Ensin siis tehdään haava, sitten laitetaan siihen laastari. Mutta tästä ilmiöstä joskus myöhemmin kirjoitan lisää.
Viime aikoina huomioni on kiinnittynyt myös kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa itse tulen vedetyksi jonkun toisen myrskyyn. Myrskyllä tarkoitan tilannetta, jossa toisella on jostain syystä epämiellyttävä tunne, ja tämä purkaa sen sinuun, jopa yrittää syyttää sinua siitä. Tällöin hän näkee sinut tunteidensa aiheuttajana.
Toisen myrskyssä voit olla joko aktiivisena toimijana, tai sitten passiivisena mukana olijana. Jos toinen ei kohdista myrskyä sinuun, on helpompi hoitaa vain ne omat tunteet, joita myrskyn todistaminen saa itsessä aikaan. Jos taas myrsky kohdistetaan sinuun, kaikki siitä erossa pysymiset ovat aktiivisia tekoja suhteessa myrskyyn, eli myrskyyn on otettava asenne ja vastattava jollain tavalla, reagoitava, joko ilmaisten reaktio ulospäin tai käsiteltävä oma reaktionsa sisällään.
Toisen myrkkyyn vedetyksi tuleminen on ylimääräistä stressiä. Esimerkiksi kritiikki ja syyttely voivat saada aikaan stressireaktion, tai jopa paniikkireaktion. Lisäksi myrskyyn vedetyksi tulemisesta tekee erityisen vaikeaa se, että sitä ei voi itse hallita. Sitä ei voi saada loppumaan, eikä sitä voi rajata. Sen syihin ei voi vaikuttaa, vaikka toinen saattaa antaa ymmärtää että voisi, mutta todellisuudessa toinen vain itse voi hallita ja säädellä omia tunteitaan.
Alituinen ylimääräiselle stressille altistuminen heikentää vastustuskykyä ja yleiskuntoa. Hyvänä lääkkeenä tällaiseen myrkkyyn on NVC (Non-violent Communication), eli suomennettuna Rakentava Myötäelävä Vuorovaikutus. Myös mindfulnessia harjoittamalla kehittyy äärimmäisen tärkeä taito erottaa havainto ja tulkinta toisistaan.
Myrskyltä suojautumisen taito
Jo kauan olen osannut erilaisia taitoja pysyä rauhallisena toisen myrskyn suhteen. Osa niistä on ollut itselleni haitallisia, osa taas tehneet minulle hyvää. Hyvää tekeviä tapoja olla menemättä siihen mukaan olen harjoitellut ja vahvistanut erikseen tietoisesti, kuten olla tyynenä myrskyn keskellä tai vain sivusta seuraajana.
1. Olen mennyt pois päältä (shut down), lakannut kuulemasta, näkemästä ja tuntemasta. Silloin minulle ei jää oma tilaa, ellen sitten pääse pois siitä tilasta, jossa myrskyäjä myrskyää.
Tällöin rajaa ei vedetä itsen ja toisen väliin, vaan se menee jossain itsen sisällä - joko toisella tai molemmilla osapuolilla, tavallisesti molemmilla.
Tämä tapa suojautua toisen myrskyltä on viime kädessä itselleni haitallinen. Se estää minua olemasta oma itseni, ilmaisemasta itseäni, omia tarpeitani ja tunteitani, ja hengittämästä vapaasti.
(Shut down on radikaalisti eri asia kuin nk. stone walling, joka on emotionaalista väkivaltaa. OIkeastaan nämä kaksi asiaa ovat toistensa vastakohdat, jo pelkästään intentionaalisuuden ja toimijuuden asteen kannalta.)
2. Toinen tapa on työntää omat tilanteessa heräävät tunteet pois - niin kaukana kuin jaksaa. (Ja sen jälkeen kun en enää jaksa, menen pois päältä, kuten kohdassa yksi olen kuvannut).
Tämä on se tunnetuin huono tapa. Torjuttu palaa aina ja kun se palaa se on voimistunut; kasvanut ja monimutkaistunut entisestään. Se alkaa kantaa mukanaan tyydyttymättömiä tarpeita ja niihin linkittyneitä tunteita, joita oma reaktioni toisen myrskyyn olisi alunperin palvellut. Tämän ilmiön ehkä tunnetuin kroonistumisen muoto on niin kutsuttu Kiltin tytön syndrooma. Ylipäätään epämiellyttävien tunteiden tukahduttaminen, pois työntäminen, aiheuttaa monia oireita ja sairastumista.
3. Kolmas tapa on säätää tunteita pienemmälle. Tämä tapa on tarpeellinen oikeastaan vain äärimmäisen voimakkaiden tunteiden kohdalla ja oltaessa julkisella paikalla ja muodollisissa tilanteissa. Voimakas tunneilmaisu kuuluu kulttuurissamme yksityisen ja taiteellisen ilmaisun piiriin.
Voimakkaita tunteita voi kuitenkin ilmaista turvallisesti. Ainoastaan jos ne linkittyvät tilanteessa tai henkilön tunnemuistissa uhkaamaan itseä tai toista, ne ovat haitallisia.
4. Neljäs tapa on terveellisin: tietoisena antaa tunteen tulla, tunnistaa, että minä en ole se tunne vaan minulla on se tunne ja sillä on paikka ja aika. Voin rauhallisena seurata kun se tulee ja menee. Minun ei tarvitse reagoida siihen, mutta jos haluan, voin ilmaista sen sanoilla, eleillä ja teoilla.
Kun seuraan rauhallisena tunnetta siihen samaistumatta, voin huomata mitä reaktiota minussa syntyy, miltä ne tuntuvat, missä kohtaa kehoa ne tuntuvat ja mitä ajatuksia ja mielikuvia, muistoja ja lauseita minussa herää. Voin mielessäni nimetä, mitä nämä tunteet, ajatukset ja muistot ovat. Voin antaa itselleni aikaa olla niiden kanssa rauhassa, antaa itselleni empatiaa, kuten antaisi ystävälleni, joka tulee kertomaan tällaisesta kokemuksestaan.
Voin myös valita miten tunteisiini ja tilanteeseen reagoin, siten että päätän mitä reagointitapaa alan vahvistaa ja toteuttaa. Voin valita vaikkapa pelon sijasta alkaa vahvistaa luottamusta siihen, että ratkaisu löytyy ja selviät tilanteesta hyvin.
Viimeiseksi voin vielä harkita ja valita miten oman reaktioni ilmaisen. Esimerkiksi voin valita toista ymmärtävän ja rauhoittelevan toimintatavan sen sijaan, että alkaisin syyttää toista tämän myrskystä ja siitä että hän kohdistaa sen minuun. Tai edes yrittää selittää että nyt parhaillaan tapahtuu juuri niin, huomaatko.
5. Viides tapa on ikäänkuin tie vapauteen:
Viime aikoina olen, taas kerran, pohdiskellut sitä, mitä Jeesus tarkoitti vertauksellaan toisen posken kääntämisestä. Olen miettinyt samalla Avalokiteshvaraa, jota pidetään myös symbolisesti vastaavana hahmona buddhalaisuudessa, kuin mitä Jeesus on kristinuskossa. Avalokiteshvaralla on tuhannet kasvot. Näin ollen hänellä on myös tuhansia poskia, jotka kääntää. Hän ei voi menettää kasvojaan, kuten sellainen olento, jolla on vain yhdet kasvot, ja jos ne saavat loukkauksen, ne ovat sosiologisen tarkasteluntavan mukaan sosiaalisesti pilalla. Vaurioituneet kasvot voivat johtaa myös niin sanottuun pilaantuneeseen identiteettiin, jos kasvoille kohdistuva vahinko on pysyvä tai jatkuvaa.
Jeesuksen toisen posken kääntäminen ja Avalokishvaran tuhannet kasvot merkitsevät yhdeltä kannaltaan sitä, että jos et jää kiinni niihin kasvoihin, joilla toinen on myrskynnyt jonkin leiman, syytöksen tai loukkauksen, niin sinulla on aina omat uudet aidot kasvot, olet aina juuri tänä hetkenä uusi. Toisen posken kääntäminen tarkoittaa näin ollen myös sitä, että ihmisellä ei ole vain yhtä minää ja yhtä identiteettiä, vaan se uudistuu koko ajan. Voidaan myös sanoa, että viime kädessä sitä ei ole edes olemassa. Se on ihmisen kokemus, ja kaikki kokemuksellinen on joka hetki koettavissa uutena, kuin ensimmäistä kertaa.
Toisen posken kääntäminen tuntuu itselläni toisinaan kuin ajatusteni ja tunteideni kartalta, jonka läpi kuljen ohittaen ne kohdat, joihin jonkun toisen myrsky osuu. Kartalla on kymmeniä, satoja erilaisia näkökulmia. Periaatteessa näkökulmien rakentumisen variaatioita on ääretön määrä.
Kartan läpi kulkemisen taidon oivalsin noin kaksikymmentä vuotiaana ja sitä olen nyt toiset kaksikymmentä vuotta opetellut ja harjoitellut. Sen sanon, että kannattaa kuunnella viisaampiaan, ettei tarvitse koko pyörää keksiä itse. Olisin säästynyt paljolta, jos minulla olisi jo nuorena ollut opettaja tässä asiassa.
Nykyään en pelkästään kulje ajatusteni kartalla, vaan ikään kuin leijun vain kokemuksellisesti eri “kasvojen” läpi, pysyen samalla “tyhjyydessä”, ja tuntien, kuinka jokaiset kasvot ovat perimmiltään “tyhjät” myöskin.
(En tietoisesti ajattele kasvoja, vaan koen sen, mitä kasvojen vertauskuvalla tarkoitetaan, ja mitä kasvot fenomenologisesti ja psykoanalyyttisesti merkitsevät. En voi sanoa myöskään meneväni positiosta toiseen, sillä positio on kielellistyneen olemisen käsite, ja kuvaamani kokemus edeltää kielellistämistä. Se ei myöskään ole symbolista, eikä edes esismbolista, sillä kokemus perustuu oivallukseen siitä, että todellisuus on symbolisuuden ulottumattomissa, ja mieli on se joka luo symbolisuuden ja kielellisyyden.)
Minä olen se virta joka liikkuu itsestään menemättä minnekään. Myötätunto itseä ja kaikkea muuta kohtaan nousee itsestään, kun kokemus virrassa olemisesta, nk. luonnollisesta tilasta virtaa sisääni ja ulos minusta, jättäen auki missä ylipäätään lopun ja alan.
Tavoista suojautua toisen myrskyltä osa on siis haitallisia, ja haitalliset yllämainituista tavoista saavat aikaan seuraavaa:
Hengittämisen vapaus kärsii.
Keho menee tilaan, jossa psoas-lihas lyhenee niin, että se vetää keskivartaloa sumppuun niin, että sisäelimet ovat suojassa. Ulospäin tällainen kehollinen tila näkyy äkillisenä ryhdin huononemisena, ja pitkittyessään ja toistuessaan kroonistuneena huonoryhtisyytenä.
Itsetunto ja minäkuva surkastuvat kun yhteys itseen katkeaa kun suojautuu pois muurin taakse.
Riittämättöyyden ja osattomuuden tunteet luovat erillisyyttä ja viimekädessä syrjäytymistä.
Se mitä toisen myrskyltä suojautumisen haitallisia seurauksia sisältävät tavat saavat aikaan, ovat juuri niitä asioita, joiden kanssa Sydäntyö työskentelee. Sydäntyöhön sisältyvät keinot päästä haitallisista suojatumiskeinoista itseä hyödyttäviin ja palveleviin keinoihin. Itse työskentelen jatkuvasti tällaisten asioiden kanssa, myrskyn keskellä rauhassa olemisen kanssa. Vuosi vuodelta onnellisuuteni on aina vain vähemmän riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Mutta se on vaatinut valtavasti työtä, joskin sen tekeminen itsessään tekee hyvää ja ikään kuin kohottaa kohti pyhän kokemusta ja syvää merkityksellisyyden tunnetta.
Näillä terveisillä uuteen vuoteen, tulkoon myrskyt sellaisina, etteivät ne revi sinua juuriltasi,
Anna Kallunki
Kirjoittaja on hyvinvoinnin monialainen ammattilainen, joka on kyllästynyt säätelemään muiden myrskyjä näiden puolesta.
KUVAT HAETTU HAKUSANOILLA hate, angry, anger, storm