Tunteet ovat voimavara - tai voimavaras

Yllättävän usein törmää harhaluuloon, että jossakin tyypillisimmistä meditaatioista edennyt ihminen on jotenkin "päässyt eroon tunteista" ja näin ollen hän ei ilmaise niitä. Ymmärrän hyvin, että asiaa on vaikea ymmärtää, jos omaan kokemusmaailmaan ei kuulu sellaista, mitä meditaatiossa pitkälle edetessä tapahtuu.

Kyseessä ei ole tunteista eroon pääseminen, vaan NIIDEN VALLASTA VAPAUTUMINEN. (Aivan kuten ajatustenkin vallasta voi vapautua). Kun alat yhä paremmin ja paremmin erottaa, sanotaan nyt vaikka tulkinnan ja havainnon toisistaan, voi entistä paremmin juhlia tunteistasi ja ajatuksistasi, ja valita astua tai olla astumatta niihin koko voimallasi tai osittain.

Tämän osaa moni selittää, mutta käytännössä voi huomatta heidän silti uskovan, että tunteiden ilmaisemisessa olisi jotain pahaa, epäpuhdasta tai epäedistynyttä. He eivät itse tunnista milloin he samaistuvat tunteeseen ja/tai ajatukseen, vaikka osaavatkin selittää ja osittain ymmärtävätkin miten teoriassa sen pitäisi tapahtua.

Olen muun muassa kuullut tarinan Zen-harjoittajasta, joka oli "tullut heräämiseensä", mutta kuitenkin pahoinpidellyt ihmisen. Tarinan kertoja piti pahoinpitelyä todisteena siitä, että henkilö ei ollut todellisuudessa herännyt, kun taas itselleni ensisijaisesti tuli oitis mieleen, että kyllä tämä sitten varmasti taitaa olla oikeasti herännyt, mikä on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen kokemus.

Toinen asiaan liittyvä kokemus minulla on keskustelusta tuttavani kanssa. Hän oli ilmeisen pettyneen oloinen minuun, kun ilmaisin turhautuneisuuttani, josta paistoi läpi myös kiukku. Hän koki, että tunne kohdistui jotenkin häneen, vaikka itse koin että se on vain minun ja minulla ja minussa. Hän loukkaantui tunteestani ja ilmaisi, että minun tulisi olla jotenkin tasaisempi.

Kun olen saavuttanut vaiheen, jossa tulkinnan ja havainnon erottaminen toisistaan on perustila, olen alkanut selkeämmin ja puhtaammin tunnistaa ja halutessani ilmaista tunteitani. Tunteet ja emootiot ovat voiman lähde. Tästä täytyy kirjoittaa vielä joskus erikseen.

Tunteen voi antaa siis tulla ja mennä, olla ottamatta vastaan ja painaa pois, (mitä tuskin meditaatiossa edistynyt suosittelee ), tai sitten niihin voi tietoisesti astua. Ainoastaan reaktiivisuudesta, ei-tiedostaen tunteiden mukana menemisestä meditaatioissa pyritään harjaantumaan pois.

Kuvitelma jostain myyttisestä valaistuneesta ihmisestä, joka on aina rauhallinen elää vahvasti. Onko kukaan koskaan tavannut tällaista ihmistä? Tietenkin se jolla on kyky voi valita mitä tekee tunteillaan ja ajatuksillaan. Tunteita ja niiden antamaa tietoa ja voimaa kuitenkin tarvitaan, ellei sitten valitse asua luostarissa.

Tunteet ovat tärkeä tulkki ja kompassi sille, mitä meissä suhteessa ympäristöömme tapahtuu. Ne ovat kehon ominaisuus ja meidän on tarkoitus ainakin pääasiassa elää kehossa, jonka olemme saaneet. Kehon tarpeiden laiminlyöminen johtaa tiettyihin ilmiöihin tavallisessa yhteiskunnassa elettäessä, joten itse suosittelen elämään kehossasi, sen kautta, suurimmalla mahdollisella viisaudellasi ja kunnioituksella sitä kohtaan.

Kun harjoitat säännöllisesti esimerkiksi mindfulness-meditaatiota, tai rakentavan myötäelävän vuorovaikutuksen jaloa taitoa, tunteistasi muodostuu enemmän ja enemmän voimavarasi. Mitä vähemmän pystyt valitsemaan reagoitko tunteisiisi ja ajatuksiisi, sitä enemmän ne ovat enemmänkin voimavarkaita. Huonoimpaan jamaan silti joudut silloin, kun kiellät tunteesi, olet koko ajan tasainen, ja tukahdutat ne, sillä keräät silloin patoa, joka käy terveydellesi ja väistämättä murtuu aikanaan.