Hyvää eilistä ystävänpäivää, jos nyt sellaisen toivotuksen ansaitsemme

Ihmiset ottavat jonkin yksityiskohdan toisen elämästä, spekuloivat mielikuvituksen ja itse keksimänsä psykoanalyysin siivittämänä, tietämättä faktoja ja arvailemalla niitä, ja luovat tästä ihmisestä tarinan, jota sitten päivittelevät ääneen muille. Joskus tämä on pohjimmiltaan kertojan omaa tunteenpurkasta, jolloin vielä vähemmän se liittyy henkilöön josta tämä puhuu.

Nämä tarinat jäävät elämään ja niitä saatetaan kuvitella tosiksi. Lukuisia kertoja olen ollut todistamassa tätä ilmiötä.

Joskus tällainen on vaikuttanut minuun, joskus ei. Joka tapauksessa tällaisella tarinalla on todella voimakas taipumus näyttäytyä totuutena. Sitä se ei ole, toisinaan totaalisesti ja toisinaan osittain.

Tälläkin hetkellä on ihmisiä, joita välttelen sen takia, että olen kuullut heistä tarinan, ja kun alan ajatella asiaa, tajuan, ettei minulla ole ollenkaan minkäänlaista oikeaa tietoa tästä ihmisestä. Jos olisi, tarina olisi todennäköisesti kaunis ja kirpeä. Surullinenkin.

Yllä kuvailemani ilmiö on yksi suurimmista syistä yksinäisyydelle ja syrjäytymiselle. Eivät ne kommellukset ja kolhut eristä ihmistä, vaan ne jokapäiväiset tilanteet, jossa pelataan paremmuudella, norminkuuliaisuudella, häpeän tunteen herättämisellä, statuksella ja kiusaamisen lainalaisuuksilla joissa joko kiusaat tai tulet kiusatuksi.

Ja puhun nyt aikuisista. Aikuisista jotka eivät pysty parempaan.

Hyvää eilistä ystävänpäivää, jos nyt sellaisen toivotuksen ansaitsemme.